Kun neiti päättää

Voitteko kuvitella mitä kamalaa nuo ihmiset teki! Ne laittoi Ericille kaulapannan siis kaulaan. Minusta se oli ihan hirveä ajatus, että se on Ericin kaulassa, koska tässä talossa vain minulla on oikeus pantaan. Siitä tietenkin sekosin ihan mahdottoman paljon ja mitä teki tässäkin kohtaa ihmiset? He nauroivat. Pelkäsin meidän Ericiä ihan järkyttävästi ja vielä varmuuden vuoksi nostin karvat pystyyn ja murisin sille ettei se vaan tule lähemmäs!

Eihän se raukka sitä tajunnut, että minä sille uhittelen enkä kyllä koskenut siihen, mutta tätä traumaa kesti vielä pari tuntia sen jälkeenkin kun ihmiset sitten poisti kaulapannan siltä kun en mitenkään päin kestänyt ajatusta, että se on Ericin kaulassa. Ihan selvästi se väri ei sille sopinut eivätkä nuo tajunnut asiaa. Kokeilivat toistakin pantaa ja taas minun piti rajulla mielenilmaisulla kertoa, että sille ei pantaa laiteta ja piste!

Neiti puhuu

Heipparallaa!

Joku ajattelee nyt varmasti, että jonkin sortin ihme tapahtunut kun tätäkin blogia päivitetty. Onhan se hieman ihme. Meillä on Ericin kanssa hieman outo ja orpo olo kun olemme kahdestaan. Kyllä blogin toinen päätähti rakas Urpomme on nykyään ihan muualla tähtenä. Hän on taivaan tähtenä. :'(

En osaa sanoin kertoa kuinka paljon häntä kaipaamme, mutta enää emme asialle voi mitään ja nyt on tämän kanssa elettävä eteenpäin. Ihmiset ovat pienesti haaveilleet kolmannesta kissasta, mutta ei sen enempää vielä, koska kukaan tai mikään ei korvaa suurta ja mahtavaa Urpoamme!

Toivottavasti minulla on teille enemmän mukavaa kerrottavaa kun seuraavan kerran tänne saavun. Kuvien kanssa!

Neiti puhuu

Anna-Bella avautuu täällä välillä kun Urpo ja Eric löhöää lavuaarissa. Todistus alempana kun kävin tuolle ihmis olennolle kertomassa, että kameran kanssa äkkiä.

Olen huono kertomaan mitä meille kuuluu kun se on yleensä Urpon homma eikä mun, mutta niinku viimeks kuulitte ni raakaruokinnalla ollaan ja se on alkanut menemään paremmin. Mä kiukuttelin välillä etten suostu syömään ku lihaa et broiskun kaulat esim on hyi hyi, mut sit jokin asia herätti mut ja nyt olen maistanut jopa sian selkärankaa vaikkei se kyl mul ollutkaan tarkotettu, mut maistoin!

Perjantai hölläillään

Hyvää perjantaita rakkaat blogin lukijat ja erityisesti teidän kissat! (joo joo koirat ja muut lemmikit myös)

Meillä on tullut pieni muutos elämässä. Jonkun mielestä parempaan suuntaan, mutta esim mä joudun sulattaa tätä asiaa jonkin verran. Eli mun tuttua tutumpi kuivanmuona on vaihtunut ruokakupissa lihaksi.
Possun lihaa jossa hienonnettuna luut mukana on ihan ok, rasvainen lohi on ihan ok, mut esim nauta jotenkin tökkii ja maha etoo mua ihan täysillä (toi ihminen naureskeli vaan ja totes et mä olisin kuulema voinut olla vaikeampikin.)
Saan rauhassa tottua uusiin makuihin niit sotketaan pieniä määriä jo maistuvien sekaan.

Ihme pelleilyä miks ei vaan kuivanmuona ruokakippoon ja sillä selvä? Ihminen vaan selittää luonnollisemmasta ruuasta ja uhkas ostaa lemmikkiliikkeestä niit käärmeille tarkotettuja pakaste hiirii, mut onneks peru sanansa mä olin jo etsimässä mun matkalaukkua ja muuttamas muual jos se ois noin pahasti pimahtanut päästään :)

Nähdään ja kuullaan!

Valmiina

hyökkäys!

p.s Anna-Bella ei siis hakkaa haarukkaa vaikka kuvista voisi niin päätellä vaan "metsästää" kalaa purkista :)

Katoaminen

Moikka kaikki ihanat ihmiset!

Urpo on taas palannut bloginsa ääreen, tai no me ollaan Apsi (Anna-Bella) neidin kanssa taas täällä ja tottakai vanha Eric pyörii kuvioissa mukana :)

Meidän kevät meni ihan ok. Sisällä odotettiin että kaameet pakkaset loppuu ja nyt on päästy ulos käymään ku on lämmintä jopa Apsi oli yhtenä iltana mun kans tosin mun piti vahtii sitä ja mun mielestä se oli kaikkein helpoin ku me mentiin sen tytön kans tyhjään koiratarhaan se pimu ku ei osaa hypätä ni pysys mulla tallessa ;)

Mun on ihan pakko kertoo teille ylpeänä, että mä olen oppinut syömään kokonaisia silakoita! Siis tää on ihan saavutus ja jos joku nyt kehtaa nauraa ni mä suutun. Mul meni kauan yrmies silakkaa, mut Apsi-neiti opetti kuinka syödään kalaa ja nyt mäkin syön! Hiireen EN koske en sitten ollenkaan, mut ei mun tarvi ku Apsi pitää ne Ericin kans pois talosta :) Alla muutama kuva Ericistä ja musta sekä koiran tennari narusta. Anna-Bellast en tähän hetkeen löytänyt uutta kuvaa.

Meikä poika tanssii

Eric halaa koiran palloa

Vähän kuvia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Nämä ihmiset toteutti pitkään haaveissa olleen suunnitelman ja pieni Anna-Bella astui taloon. Tuo riiviö on pistänyt mun pään ihan sekasin. Siinnä olis leikki kaveri, mutta miten tämmönen melkein 7kg möhkäle leikkii tuollaisen pienen pennun kanssa?

Tuolla neidillä on melkein yhtä oudot mieltymykset ruuan suhteen kuin mulla! Salatti, ruisleipä, juustonaksut, jugurtti, tomatti on Anna-Bellan mielestä selvästi kissanruokaa.

Neidillä on pinkki Velvet panta kaulassa joka on hitsin kätekä kun kulkuset helisee ni kuulee hyvin missä se neiti taas menee ;)