Kun neiti päättää

Voitteko kuvitella mitä kamalaa nuo ihmiset teki! Ne laittoi Ericille kaulapannan siis kaulaan. Minusta se oli ihan hirveä ajatus, että se on Ericin kaulassa, koska tässä talossa vain minulla on oikeus pantaan. Siitä tietenkin sekosin ihan mahdottoman paljon ja mitä teki tässäkin kohtaa ihmiset? He nauroivat. Pelkäsin meidän Ericiä ihan järkyttävästi ja vielä varmuuden vuoksi nostin karvat pystyyn ja murisin sille ettei se vaan tule lähemmäs!

Eihän se raukka sitä tajunnut, että minä sille uhittelen enkä kyllä koskenut siihen, mutta tätä traumaa kesti vielä pari tuntia sen jälkeenkin kun ihmiset sitten poisti kaulapannan siltä kun en mitenkään päin kestänyt ajatusta, että se on Ericin kaulassa. Ihan selvästi se väri ei sille sopinut eivätkä nuo tajunnut asiaa. Kokeilivat toistakin pantaa ja taas minun piti rajulla mielenilmaisulla kertoa, että sille ei pantaa laiteta ja piste!

Neiti puhuu

Heipparallaa!

Joku ajattelee nyt varmasti, että jonkin sortin ihme tapahtunut kun tätäkin blogia päivitetty. Onhan se hieman ihme. Meillä on Ericin kanssa hieman outo ja orpo olo kun olemme kahdestaan. Kyllä blogin toinen päätähti rakas Urpomme on nykyään ihan muualla tähtenä. Hän on taivaan tähtenä. :'(

En osaa sanoin kertoa kuinka paljon häntä kaipaamme, mutta enää emme asialle voi mitään ja nyt on tämän kanssa elettävä eteenpäin. Ihmiset ovat pienesti haaveilleet kolmannesta kissasta, mutta ei sen enempää vielä, koska kukaan tai mikään ei korvaa suurta ja mahtavaa Urpoamme!

Toivottavasti minulla on teille enemmän mukavaa kerrottavaa kun seuraavan kerran tänne saavun. Kuvien kanssa!