Lepo

Psst. Salaisuus!

Pehmeä alusta, paras alusta

Eric

 

Hei, olen Eric tai Eku niinkuin nuo ihmiset joskus vääntävät nimeni. Olen ollut kovin hiljainen hyssyttelijä täällä blogin puolella, mutta päätin nyt viimein tulla kertomaan itsesti hieman teille. En jaarittele pitkää tekstiä, koska tiedän teidän kaipaavan mielummin kauniiseen kesäiseen ulkoilmaan kuin tämmöisen pappa kissan esittelyn lukuun, mutta olen syntynyt 2002. Elikkäs ikää minulla on tänävuonna se 12vuotta. 

Lempiruokani on kana. Se uppoaa kaikkein eniten ja sitten sen jälkeen kala. Hiiriä olen joskus nuorempana metsästänyt, mutta niitä en osannut koskaan syödä ja tästä asiasta ihmiset tykkäsi ni ei tarvinnut kärsiä ylimääräisiä matolääkityksiä (tiesin tämän ja jätin siksi syömättä). Olin nuorena poikana kovin ujo ja vierastin kaikkea. Omat ihmiset oli ihan ok, mutta kaikki vieraat ni minä juoksin karkuun ja pysysin piilossa vierailun ajan. 

Olen ollut koko ikäni kova leikkimään ja olen sitä vieläkin. Joskus jopa tuo nuori Anna-Bella meinaa jalkoihin jäädä kun pappa pääsee vauhtiin!

Suvustani sen verran, että isäni on maatiainen (töpöhäntäinen) Olli-Kolli nimeltään ja äitini Somali rotuinen kissa Sini. Sisaruksia minulla oli muutama. Minut on kastroitu. Jälkeläisiä minulla siis ei ole.

*sisältää tuotesijoittelua*

Kun neiti päättää

Voitteko kuvitella mitä kamalaa nuo ihmiset teki! Ne laittoi Ericille kaulapannan siis kaulaan. Minusta se oli ihan hirveä ajatus, että se on Ericin kaulassa, koska tässä talossa vain minulla on oikeus pantaan. Siitä tietenkin sekosin ihan mahdottoman paljon ja mitä teki tässäkin kohtaa ihmiset? He nauroivat. Pelkäsin meidän Ericiä ihan järkyttävästi ja vielä varmuuden vuoksi nostin karvat pystyyn ja murisin sille ettei se vaan tule lähemmäs!

Eihän se raukka sitä tajunnut, että minä sille uhittelen enkä kyllä koskenut siihen, mutta tätä traumaa kesti vielä pari tuntia sen jälkeenkin kun ihmiset sitten poisti kaulapannan siltä kun en mitenkään päin kestänyt ajatusta, että se on Ericin kaulassa. Ihan selvästi se väri ei sille sopinut eivätkä nuo tajunnut asiaa. Kokeilivat toistakin pantaa ja taas minun piti rajulla mielenilmaisulla kertoa, että sille ei pantaa laiteta ja piste!

Neiti puhuu

Heipparallaa!

Joku ajattelee nyt varmasti, että jonkin sortin ihme tapahtunut kun tätäkin blogia päivitetty. Onhan se hieman ihme. Meillä on Ericin kanssa hieman outo ja orpo olo kun olemme kahdestaan. Kyllä blogin toinen päätähti rakas Urpomme on nykyään ihan muualla tähtenä. Hän on taivaan tähtenä. :'(

En osaa sanoin kertoa kuinka paljon häntä kaipaamme, mutta enää emme asialle voi mitään ja nyt on tämän kanssa elettävä eteenpäin. Ihmiset ovat pienesti haaveilleet kolmannesta kissasta, mutta ei sen enempää vielä, koska kukaan tai mikään ei korvaa suurta ja mahtavaa Urpoamme!

Toivottavasti minulla on teille enemmän mukavaa kerrottavaa kun seuraavan kerran tänne saavun. Kuvien kanssa!

Neiti puhuu

Anna-Bella avautuu täällä välillä kun Urpo ja Eric löhöää lavuaarissa. Todistus alempana kun kävin tuolle ihmis olennolle kertomassa, että kameran kanssa äkkiä.

Olen huono kertomaan mitä meille kuuluu kun se on yleensä Urpon homma eikä mun, mutta niinku viimeks kuulitte ni raakaruokinnalla ollaan ja se on alkanut menemään paremmin. Mä kiukuttelin välillä etten suostu syömään ku lihaa et broiskun kaulat esim on hyi hyi, mut sit jokin asia herätti mut ja nyt olen maistanut jopa sian selkärankaa vaikkei se kyl mul ollutkaan tarkotettu, mut maistoin!